VIKU. Mitä vielä, vai nenästä? Sitä en usko.
TANELI. Ei tiedä. Muistatko mitä Tuomolan Ville sinulle kaupungissa teki, kun narrasi katsomaan kuinka herrasväki tanssii?
VIKU. Perhana! Älä puhu enää siitä.
TANELI. Vetihän sekin nenästäsi, vaikk'ei ole mikään niin suuri herrakaan. Kertoi itse minulle ja nauroi vieläkin makeasti sitä lystiä.
VIKU. Naurakoon nyt, mutta sen sanon, että hänen pitää vielä itkemänkin, niin totta kuin nimeni on Vihtor Imanuel Kustaanpoika. (Huomaa taulun oven päällä.) Katsos, mitä tuossa on?
TANELI. Kas peijakas, siinä on ilmoitus.
VIKU. Mitä siinä seisoo?
TANELI. Niin, sano se, jos tiedät.
VIKU. Pahusko sen tietää! En minä ainakaan osaa tuommoisia latinalaisia sanoja.
TANELI. Olkoon mitä tahansa. Kysytään Heikiltä, joka sen on siihen pannutkin, tai Heseltä.