VIKU. Ole vait, älä puhu mitään. Sitte se nähdään. (Menee hyllyä kohden.) Mutta katsotaanpa, mitä täällä hyllyllä on. Ahaa, siinä on aviiseja ja kirjoja.
(Ryhtyy niitä selailemaan ja levittelemään samaan aikaan kuin Taneli tarkastaa vaatekoukkuja.)
TANELI (itsekseen). Nämät ovat tietysti sitä varten, että siihen saa panna lakkinsa. (Ottaa lakin päästään ja panee sen naulaan sekä katselee seinää.) On tuo seinä sievän näköinen noin valkoisena. Eilenkö se on maalattu? (Piirtää sormellaan seinää koukkujen yläpuolella, johon tulee tumma viiva.) Saakuri, nyt siihen tuli raapaisu! (Pyyhkii sitä kädellään, josta se vaan suurenee.) Perhana sentään, se tulee vaan suuremmaksi. (Ottaa hätääntyneenä lakkinsa ja hieroo sen kanssa seinää, saaden siten tahran yhä suurenemaan. Ääneen.) Jumaliste, tämähän on hullua, mitä enemmän pyyhkii sitä suuremmaksi se tulee! Viku, tule auttamaan minua!
VIKU (kääntyy). No mikä nyt on? Miksi hierot seinää kuin vimmattu?
Ha-ha-haa!
TANELI. Älä naura, vaan auta minua saamaan tuo tahra pois. Perhana, se suurenee vaan!
VIKU. Ha-ha-haa!
TANELI. Kuuletko? Auta minua, Viku!
VIKU (yhä nauraen). Lopeta jo hierominen, etkö näe, ett'ei se mitään auta. Ha-ha-haa, nyt olet laittanut puumerkkisi seinälle.
TANELI. Mitä nyt teemme?
VIKU. Mitä sille voi? Miksi menit tuhrimaan?