— Kolmesataa — — — Kolmesataakuusikymmentäviisi päivää, ja niistä yhtenä ainoana muistetaan kansalliseepostamme — ulkonaisesti, muodin ja muodon vuoksi. Mutta kuka lukee Kalevalaa…
— Koululapset.
— Niin, pakosta, säädyllisyyden nimessä. Mutta kuka vapaaehtoisesti syventyy sen aarteisiin…
— Professori Krohn, professori Niemi, dosentti Väinö Salminen…
— Puhun tavallisesta kansasta, sivistyneestä yleisöstä, keskitasosta!
Onko kaikilla edes Kalevalaa, ja missä se on? Missä on sinun Kalevalasi?
— Tuossa hyllyllä pitäisi olla.
— Missä paikassa?
— Keskipaikalla tai jommallakummalla syrjällä tai…
— Sinä et nähtävästi tiedä, missä Kalevalasi on! Etkä ole ainoa laatuasi! — Kalevala on kansamme kallis, suuri runoaarre. Mutta lukeeko kansa Kalevalaa, osaako se siitä esim. ulkoa joitakin ihania kohtia? Italiassa…
— Niin, Italiassa ajuritkin osaavat ulkoa Dantea. Vanha juttu, jonka olen kuullut 100 kertaa.