Mutta Erkin tarkka silmä keksi että seipäät hänen pitissään olivat alkaneet notkua ja taipua, ja toisinaan kuului heikkoa ritisemistä. Hän kutsui paasinkin tutkimaan asiaa.

Tuumailtiin ja arveltiin, ja selväähän se oli, että pitti oli pian sortuva kokoon. Mutta sääli oli heittää niin pian noin hyvää aukkoa sikseen, arveli paasi, ja samaa mieltä oli Erkkikin; helppo oli siitä murtaa kivihiiliä runsaissa määrin, ja mitä sanoisivat isännät, jos katto ei sortuisikaan moneen päivään, vaan työt keskeytettäisiin…

Ainakin kaksi päivää sai vaaratta vielä tehdä työtä — niin tukeva oli vielä katto. Mutta onnettomuus tapahtui jo ensimäisellä vuorolla toisena päivänä.

"Ei sitä voinut ihmisjärjellä niin äkilliseksi aavistaa", selitteli Erkki ehtoopäivällä kyynelsilmin toisille. "Kovin se oli surkea tapaus. Poika parka juuri pisteli pitin perältä kärryihin, ja minä siinä sivulla, lähellä suuta, tasottelin pikallani vanhoja jälkiä. Ja niin se räiskähti alas yhdellä kertaa… tomua ja soraa löi suun ja silmät täyteen… pikankin sieppasi kädestäni muran joukkoon niin rajusti että käsivarteni nyrjähti… hyppäsin tasanteelle, ja kun sain raotetuksi silmiäni, musta seinä oli pittini kohdalla. Saaneeko poika rukkaa enää kaivamallakaan ylös… se tuli alas maanpintaa myöten… täytti joka paikan."

Synkkä alakuloisuus vallitsi jokaisen mielessä. Tuntui siltä, että ennemmin olisi saanut mennä kuka tahansa muu kuin tuo hyväluontoinen pikku hulivili, jota kaikki olivat paraansa mukaan hoidelleet.

Viikon kesti kaivaa häntä ylös. Aivan oli muodottomaksi mäskiksi runneltunut. Hautajaisten perästä sepitettiin yhteinen kirje pojan äidille — Aatu, joka oli sihteerinä, nimenomaan huomautti että kirje oli osoitettava äidille, eikä isälle, "sillä erilainen se aina on äidin sydän" — ja suurella vaivalla se saatiin seuraavaan muotoon:

"Saamm surel surull nällä harvoil rateil tietä anta että teirän boika jäi keevin al numer neljäss bappi Seatlest oli siunamasa rumihin ko ylös saatii berintöö ei jättäny minkäälaist ja kelpo boika oli ja huolt olis bitett, mut paasi tahros työn tehtäväks siivo se ain oli ja meinas kotihi tulla jouluks ny on baremassaki koris nöyrimmälä kunnioituksel

paarnarit."

Lienevätkö siitä vanhemmat paljo selkoa saaneet.

Mendocinon Jussi.