Nopeasti auttoi kapteeni Antin riisuutumaan ja asetti hänet mittapuun alle. Tarjokas oli silminnähtävästi mitä parasta laatua, ja tyytyväisenä saneli kapteeni apulaiselleen hänen mittansa ja muut ominaisuutensa. Pelon vapistuksella ajatteli Antti, että nyt hänestä tehtiin sotamies, ja tunsi ettei hän suurin surminkaan enää rohkenisi panna vastaan.
"Entäs hampaat?"
Antti ei ennättänyt vastata, ennenkuin kapteeni tottuneesti väänsi auki hänen leukaperänsä ja katsahti sisälle.
"Vahinko!" sanoi hän. "Huonot hampaat; jää kotiin vaan, poikani; on omassa maassakin työtä!"
Kun Antti jälleen hitaasti astuskeli kadun yli, luutnantti vilkasi hänen jälkeensä ja huomautti: "Siinä olisi ollut roteva mies kuin jättiläinen."
"Olisi", vastasi kapteeni, äreästi imeskellen sikaariaan. "Saamari sentään, tarvitsemme enää kourallisen miehiä, ja soisin valmistuvani. Mutta jos miehellä on huonot hampaat, hänestä ei ole sotaväen kovan leivän jyrsijäksi, ja se herättää hänessä vähitellen kapinallista henkeä ja hyödytöntä murinaa Setä Samulin komentoa vastaan…"
Antin veri liikkui vähän vilkkaammin hänen lähtiessään uudelleen marssimaan pitkin kaupungin katuja. Hänet oli kaseerattu! Kuka olisi luullut sellaista? Tyytymättömäksi tunsi itsensä Antti, vaikka ei toden teolla tuntenut minkäänlaista halua lähteä sotaan. Omituista se oli.
Hän päätti lähteä Carbonadon kivihiilikaivannolle työn hakuun. Tätä katua hän seuraisi päähän asti, päästäkseen suorinta tietä maaseudulle, joltakin pikku asemalta pujahtaakseen tavarajunaan. Ja entistä vinhemmin hän harppasi eteenpäin; eivät enää kädetkään joutaneet taskussa olemaan, vaan hieman hermostuneesti nytkähdellen heiluivat sivulla.
Mutta sattuman oikut tekevät suuria äkkikäänteitä ihmisen elämään. Kun hallitus julisti ensimäisen vapaaehtoisten kutsunnan, se viisaasti kyllä arvasi millainen tarjokastulva oli syntyvä, ja jakoi kullekin valtiolle määrätyn osuuden, rykmentin tahi kaksi, minkä ne saisivat varustaa. Ja Oregon oli niitä onnellisia joille armossa suotiin kaksi rykmenttiä. Seurauksena oli se, että kaupungin laidassa oli toinen värväystoimisto. Jyrkän pysähdyksen teki Antti nähdessään taas tuon taulun edessään. Mitä kummaa! Mutta toinen paikkahan tämä olikin, vaikka hän ensin luuli hämmennyksessään kiertäneensä ympäri takaisin lähtökohtaansa. Minkähänlainen komento tuolla oli?
Tuskin tietäen mitä teki, astui Antti sisälle.