"Mistä sinulle semmoinen merkillinen onni on tullut? Entäs jos sattuu että se luopuu sinusta, kuten jokaiselle pelaajalle aikanaan on käynyt?"
"Ei voi. Minulla ei ole onni kysymyksessä; kaikki riippuu konstista, jonka opin eräältä joka ei enää ole pelaajien joukossa. Se tyhmeliini sekaantui toisen pojan rakkaus-asioihin ja sai palan lyijyä nahkoihinsa…"
Sam vaikeni ja otti lujan whisky-ryypyn. Sittemmin hän otti tuon tuostakin lisää, minun tyytyessäni pariin kolmeen olutlasilliseen. Olin juuri tekemäisilläni hänelle kysymyksen, kun hän jatkoi itsestään keskustelua, hänen ajatustensa vähitellen käydessä sekavammiksi.
"Niin se kävi. Sen konstin kun osaa, niin tulee vaikka miljoneeriksi, jos pysyy paremmin erillään viinasta, kuin minä, ja kulkee kaikissa maailman peliluolissa. Ei voi tehdä samaa temppua useampaa kertaa samassa kaupungissa. On niin kiusallista joutua suuren huomion alaiseksi… ja pelipankit hautovat kostoa… palkkaavat vielä jonkun juutaksen tielle väijymään, ennenkuin kotiinsakaan pääsee… Levotonta sekin sentään on… Isälle lähetin kymmenen tuhatta Suomen markkaa viime keväänä. Onhan tallessa… velkakirjaa vastaan… jos sattuisin vielä joskus vanhaan maahan pistäytymään… Skool, bruur! Gaudeamus igitur, sanoi Cicero vainaja, vai liekö ollut Caesarissa… Hullu olit sinäkin kun tänne läksit… herra olisit vanhassa maassa… Niin, se on kumma konsti siinä pelissä. Olemmehan ystävät?"
"Olemme", vakuutin minä.
"Minä juttelen sinulle siitä. Aatteles, kun saa pelata vaikka milloin, eikä koskaan häviä… Mutta samapa se on, vaikka sinä et sitä tiedäkään… Yksi juttelee yhdelle, ja toinen toiselle, ja jos kaikki sitä alkavat käyttää, niin kaikki pelipankit tekevät vararikon… Kyllähän, jos et kertoisi —"
"Mitäpä minä tuosta", sanoin huolettomasti. "Osaan kai minä suuni kiinni pitää. Ja kaikessa tapauksessa grab on onnenpeliä, uhkapeliä; ei siinä auta onni eikä konstit, vaikka ensin luulee, ja pari kertaa onnistuukin!"
"Mutta siinä auttaa!" intti Sam kiihtyneesti. "Oletko koskaan katsellut kuinka monta kertaa perätysten esim. ulkoympyrän panokset häviävät korkeintaan, ennenkuin taas voittavat kerran tahi useammin?"
"Joskus neljä, viisi kertaa", sanoin minä.
"Ja minä tiedän sanoa", sanoi Sam, hyväksyvästi nyökäyttäen päätään, "että kukaan, joka säännöllisesti pitää panoksensa samalla ympyrällä, ei voi hävitä yli kahdeksaa kertaa perätysten. Olen niin paljo katsellut… Samalla tavalla on voittamisen laita. No, jotkut voittavat sentään joskus paljonkin, ja se on onnea… Mutta siinä voi voittaa aina. Jos minä panen ulkoympyrälle kymmenen senttiä, ja häviän sen, ja heti panen kaksikymmentä senttiä samaan paikkaan, ja häviän senkin, niin paljoko olen köyhempi?"