Palattuaan joulunvietosta maalta riensi neiti Saksinen heti Lailan luo.

Ystävätär ratkesi itkuun, kun näki Lailan.

"Kuinka sinä olet muuttunut parissa viikossa… laihtunut niin hirveästi, ja silmäsi ovat saaneet omituisen kiillon!" sanoi hän Lailalle ja tuli hänen vuoteensa viereen. "Olet kovasti sairas, Laila parka!"

"Sairas olen. Sieluni ja ruumiini ovat yhtenä tönkkinä, etten tiedä toista toisesta eroittaa", puhui Laila, ja hänen ennen kaunissointuinen äänensä soi nyt heikolta ja ikäänkuin vaivaantuneelta.

"Et kyennytkään maalle jouluasi viettämään!" sanoi taas neiti.

"En. Minut on koko maailma hylännyt. Ei kukaan minua rakasta eikä kukaan minua ymmärrä."

Lailan kasvoille ilmausi kova, katkera ilme, ja silmissä leimahti vihan tuli.

"Ei ole Jumala hylännyt, jos ovatkin ihmiset hylänneet. Ei ole Jumalasi lakannut sinua rakastamasta, jos ovatkin ihmiset lakanneet. Kun nyt olet nähnyt, kuinka äärettömän sisällötöntä tämän maailman elämä on, kun olet tullut huomaamaan, ettei koko ihmiselämässä täällä maan päällä ole mitään, mikä tuottaisi rauhaa ja pysyväistä onnea, ja kun olet kokenut, ettei ihmisten rakkauteen ja maailman kunniaan ole luottamista, niin etkö ole tullut ajatelleeksi Häntä, jonka rakkaus on mittaamattoman suuri ja ikuinen? Laila, Laila, kuinka Jumalasi sinua rakastaa! Hän on valinnut sinut lapsekseen, valmistaakseen sinulle iankaikkisen ilon taivaassa. Hän kuljettaa sinua luokseen katkerien koettelemusten ja tuskain läpi, että sinun sydämesi puhdistuisi, sielusi kirkastuisi ja silmäsi aukenisivat näkemään taivaallisen isän kirkkautta…"

Laila peitti silmänsä kädellään.

"Olet etsinyt onnea, kunniaa ja mainetta täältä maailmasta. Elämässäsi on ehkä ollut hetkiä, joina olet luullut olevasi onnellinen. Mutta kuinka pian katoavaa se onkaan ollut ja kuinka kilisevän tyhjäksi on sydämesi ja sielusi jäänyt! Kuinka olet jaksanutkaan elää ilman Jumalasi rakkautta ja iankaikkisen onnellisen elämän toivoa! Luovu pois tästä matoisesta maailmasta, sen pettävistä toiveista ja katoavasta kunniasta… uhraa itsesi Jumalallesi, niin sielusi saa rauhan ja sydämesi tuntee onnen… rupea Jeesuksen Kristuksen morsiameksi…"