"No, saanenpa tuota vielä miettiä", lupaili Jouko, mutta ääni, jolla hän sen sanoi, soi epävarmalta.
"Mitä sinä oikeastaan mietit, kun olet niin ajatuksissasi?"
Jouko naurahti.
"Muistelin erästä talvi-iltaa nuoruuteni ajoilta."
"Mitä silloin tapahtui?"
"Ei mitään, mutta se on kuitenkin jäänyt mieleeni. Kun näin tuon tähden tuolla kaukana etelän taivaalla, niin siitä muistin."
Laila oli häärännyt keittiössä, johon ovi oli auki, ja puhui sieltä:
"Arvaas mitä rouva Saarinen myöskin kysyi… se koski sinua?"
"En minä voi arvata…"
"Hän sanoi kaupungilla olevan puheena, että sinä valmistelet laajaa teosta jostakin yhteiskunnallisesta kysymyksestä… Yleensä pidetään sinua etevänä miehenä. Voi, et arvaa, ystäväni, kuinka hauskalta minusta tuntui ja hyvältä… Melkein itkin, olin niin iloinen kotiin tullessani…"