"Aiotko tänään lähteä niitä arpajaisvoittoja valmistamaan?" kysyi Jouko, hankkiutuessaan toimistoon ja kootessaan pöydällä olevia paperiliuskoja taskuunsa.
"Kyllä minun täytyy mennä, kun vielä on niin paljon valmistamatta ja olen varmasti luvannut tulla."
Jouko ei sanonut siihen mitään, mutta Laila oli huomaavinaan jonkunlaista kylmyyttä hänen katseessaan, kun hän mennessään hyvästeli Lailaa.
Ei kai minun sovi olla kuin mikäkin nolla, kun kaikki muut hommaavat, — puolusteli Laila itseään Joukon mentyä.
Laila ei ollut oikein tyytyväisellä tuulella. Pitkin aamua oli kaikenlaisia kysymyksiä risteillyt hänen ajatuksissaan…
Hän oli kirjoittanut isälleen ja pyytänyt vähäistä raha-apua, sillä heidän täytyi elää liian niukasti. Laila tiesi hyvin, ettei ukko voinut olla antamatta, siksi paljon hän piti Lailasta, vaikka hän oli vanhuksen mieltä kovasti pahoittanut menemällä naimisiin Jouon kanssa… Epäilemättä hän lähettääkin… oli jo kerran ennenkin lähettänyt…
Mutta näin joulun lähetessä ja nähdessään miten muista kirjailijoista mainittiin sanomalehdissä, kuinka he julkaisevat uusia teoksia jouluksi, oli Lailan monesti tehnyt mieli kysyä Jouolta, eikö hänkin aikonut julkaista jotakin… Kihlauksensa aikana Jouko oli puhunut jostakin suuremmasta kansanomaisesta romaanista, johon hänellä jo oli runko valmiina ja jota oli aikonut ruveta täyttelemään… Ei ollut Laila nähnyt runkoakaan, eikä hän ollut tavannut Joukoa muuta kirjoittamassa kuin sanomalehtiselostuksia… Eräältä joululehdeltä oli tullut pyyntö saada joku hyvä novelli lehteen, mutta tuskin oli Jouolta tullut sitäkään kirjoitetuksi…
Jouko oli ollut niin kummallinen näinä viime aikoina. Saattoi istua tunnittain keinutuolissa, vihellellä ja miettiä. Eikä hän monta sanaa puhunutkaan. Usein hän näytti olevan synkissä ajatuksissakin. Ja kun Laila kysyi syytä, vastasi hän, ettei se ollut mitään, hänen tapansa oli vain näin mietiskellä…
Kihlauksensa aikana Jouko oli usein ottanut puheeksi, että kun hänellä olisi varoja, muuttaisivat he Helsinkiin ja hän alkaisi jatkaa lukujaan, sillä hän oli siellä ollessaan vähin lueskellutkin… Olisiko Jouko sitä surrut ja miettinyt? Sitä ajatellut, ettei päässyt lukujaan jatkamaan, vaan täytyi niukalla palkalla työskennellä sanomalehtityössä, joka oli aikaa kuluttavaa ja rasittavaakin?
Kuka tiesi?