Laila ei kiittänyt, ei moittinut.
6.
Rouva Saarinen ei ollut kertaakaan käynyt Joukolassa Jouon ollessa kotona. Kun Laila tiedusteli häneltä syytä siihen, selitti hän:
"Hänellä on, miehelläsi, niin omituinen ja kummallinen tapa tähdätä ja katsoa ihmisiä vasten silmiä, että on oikein vaikea olla hänen seurassaan."
Mutta sitä useammin Laila kävi Saarisella. Eräänä aamupäivänä sinne mennessään hän oli tavattomasti liikutettu, ikäänkuin suuressa hädässä. Rouva Saarinen ei ollut kotona. Insinöörillä oli vieras, vanha tuttu, kotikyläläinen, joka oli matkalla pohjoiseen.
Insinööri tuli päästämään Lailan sisälle. Oli erinomaisen hyvällä ja reippaalla tuulella.
"Täällä on vieraskin, vanha tuttu, joka tuntee miehennekin. Ovat koulutovereita Jouon kanssa. Muuten me olemme samasta pitäjästä kotoisinkin."
Insinööri istui vieraansa kanssa salissa.
"Rouva Vartto ja asemapäällikkö Hirvi", esitteli insinööri.
Asemapäällikkö oli pitkä, komea herra, mustatukkainen ja mustapartainen. Laila näki kaikesta hänen käytöksestään, että se mies oli paljon elänyt suuressa maailmassa. Niin keveää, kohteliasta ja mallikelpoista oli hänen kumarruksensakin, että Laila melkein meni hämilleen, kun ei ollut tottunut niin sulaviin liikkeisiin.