"Olisi minulla paljonkin sanomista, mutta sitten kun arpajaiset on ohi, sanon kaikki… Meidän täytyy erota, olemme kumpikin erehtyneet, ainakin minä… sinähän juot…"
Jouko painoi lakin päähänsä, mutta kun hän sanoi hyvästi, soi hänen äänensä kuin maan alta, niin että Laila oikein säpsähti…
Ja siinä maatessaan hän teki päätöksensä, että hän lähtee nyt heti… Hän menee suoraan ensiksi isänsä luo rakkaaseen lapsuutensa kotiin… Isä kyllä antaa anteeksi hänen uppiniskaisuutensa, kun kuulee, että hän nyt itsekin vasta on huomannut erehtyneensä… Lapsellisuudessaan ja ajattelemattomuudessaan hän oli sen tehnyt…
Hän nousi vuoteeltaan, pukeusi ja aikoi panna päätöksensä heti toimeen. Hänen ei tarvitsisi nyt ensiksi kuitenkaan ilmoittaa Jouolle muuta kuin että hän oli mennyt käymään Koskenkorvassa kotonaan, — että hän palaa heti joulun jälkeen. Isä kyllä osaisi opastaa, miten hänen sitten tulisi menetellä…
Mutta ensin hän tahtoi puhua päätöksestään Cecilialle. Oli jotakin hermostuneen hätää hänessä, kun hän puki ylleen. Tuntui niinkin, että oli tekemässä jotakin äärettömän suurta vääryyttä, että oli jo tehnyt; mutta ei käynyt nyt enää peräytyminen, tuli mitä hyvänsä. Hän ei ollut moneen aikaan ollut oikein selvillä siitä, mitä hän tahtoi ja ajatteli; oli ollut semmoista kummallista elämää, niinkuin pahaa unta. Paha oli ollut tunto, mutta ei sallinut ylpeys alistua… Olikohan hän ollut koskaan oikein selvillä siitä mitä tahtoi ja mihin pyrki?
Ei hän saanut siitä selvää. Eikä hän nytkään tiennyt kumman tekee, lähteekö vai ei. Kun ei hänellä itsellään pitänyt olla kykyä päättää tehdä niin tai näin!
Mitä lienee ollutkaan tämä voimattomuus ja veltto saamattomuus!
Ei, ei! Nyt piti tehdä päätös. Tehdä se yksinään, ilman kenenkään syrjävaikutusta…
Hän päätti kuitenkin vielä käydä Saarisella hyvästillä. He voisivat sitten vaihtaa Cecilian kanssa vain jonkun sanan hänen matkastaan.
Laila oli mielenliikutuksesta lämmennyt ennenkuin ehti uloskaan, ja kun hän kylmänä aamupäivänä käveli vihaista vauhtia Saariselle päin, kohosivat veret hänen poskilleen…