Mutta minä pesen likaisen loan hänestä, niin että hänen ruumiinsa on yhtä kirkas kuin sielunsakin! Uhraan itseni hänen hyväkseen ja kulutan joka soluni hänen pelastukseksensa! Voi, ettei minussa ollutkaan sitä voimaa! Mutta sitten sai maailma tietää suhteistamme! Ne olivat hirveitä hetkiä, kauheita ja kamalia. Tuskallisimpia olivat ne, jolloin kosijoita kävi luonani.
Rikas tyttö! Rikas tyttö! Minä luin kosijoitteni katseista ja sormien liikkeistä, mitä he minussa rakastivat, ja minä kauhistuin ja kirosin sydämessäni rikkauteni. Rauhani ja onnelliset mietteeni katosivat, ja päiväni tuntuivat pitkiltä ja pilvisiltä. Ei kenelläkään ollut enää hyvää sanaa lausuttavana Joukosta, kukaan ei käynyt häntä puolustamaan, kun mitä ilettävimpiä seikkoja kerrottiin hänen elämästään. Verta vuotavin sydämin sain kuunnella, mutta rakkauteni yhä lujeni, ja Jouon lämpöiset kirjeet antoivat voimia kaikki kärsiäkseni…
"… Enkelini, auttajani, pelastajani", kirjoitti hän. "Elän aivan uutta elämää, olen sinussa ja sinun kauttasi kohonnut maan likaiselta kamaralta tähtitarhojen tasalle. Rakkaimpani! älä syökse minua takaisin!"
* * * * *
Kas, nyt olen muistoistani taas kirjoittanut pitkän pätkän, enkä vieläkään ole aloittanut kuvaustani. Mutta eihän minulla olekaan kiirettä. On niin ihanaa elää muistoissaan sitä aikaa, joka oli onnellisinta. Kirjoitellessani näitä muistojani selvenevät ajatukseni, ja ehkäpä kasvaa kykyni kuvata meidän lyhyttä onnenelämäämme niin, että se koskee muidenkin sydämiin.
Tänään aion nyt ottaa renki Matin kahden kesken, kuullakseni häneltä Jouon nuoruudesta, josta hän ei itse paljoa tahtonut kertoa. Nyt juuri kuulin isältä, että renki Matti oli samasta kylästä kuin Joukokin, olivat kasvinkumppaneita. Matilta isäkin oli tietonsa saanut. Merkillistä, ettei Matti ennen ole mitään Jouosta puhunut, vaikka on jo melkein vuoden ollut palveluksessamme!
Olen kutsunut Matin kamariini. Istumme kahden, ja Matti polttaa isältä saamaansa sikaaria.
"Vai on Matti tuntenut Jouko Varton? Hän oli minun mieheni…"
"Olen hyvinkin tuntenut. Yhdessä on lapsena oltu, monet leikit lyöty ja monet tappelut tapeltu. Ja tapasimme myöhemminkin kesäisin, kun Jouko koulusta palasi ja rupesi kesäksi taloihin töihin…"
"Niinkö?"