"Niin oletkin! Sillä sinä et tiennyt, eikä sitä tiedä moni muukaan, mikä on juomahimo! Kun kuulin, että miehesi oli ollut juoppo, ja kun näin, kuinka kylmästi kohtelit häntä, heikkoa raukkaa, olin varma, että hän lankeaa. Olen nähnyt samanlaisen miehen, jolle ei auttanut mikään. Hän joi kunnes ampui itsensä. Ei ole juomarin kanssa leikkiminen. Lujatkin luonteet sortuvat, jopa sitten heikot ja haaveksijat…"
"Voinko hänet vielä pelastaa?"
Laila itki ääneensä valittaen.
"Ehkä voit… ehkä et!" sanoi neiti Saksinen ja lisäsi sitten:
"Nopeasti ja päättävästi on sinun toimittava!"
Ja he riensivät yhdessä ulos kylmään iltaan.
LEHTIÄ LAILAN MUISTIKIRJASTA
Olen täyttänyt tänään kolmekymmentä vuotta!
Kuusi vuotta on Jouon kuolemasta. Ja kaksi vuotta olen ollut uusissa naimisissa.
Olen naimisissa Arvi Hirven kanssa, joka on ollut asemapäällikkö, mutta on nyt osakkaana puutavaraliikkeessä. Tai oikeammin oli osakkaana. Sillä nyt ei hän enää ole siinäkään.