Kuinka sanoisin!
Elämäni on niin kirjavaa, niin kirjavaa! Tikka on kirjava, mutta ihmisen ikä on kirjavampi. Minun elämäni ainakin. Olen kovanonnen hylky, — vai olenko itse syypää siihen, että olen näin onneton!
Kirjoitan näitä muistelmiani kuin kuollut, sillä monta ilonpäivää en ole viettänyt. Onko syy siinä, etten ole osannut oikealle alalle, vai siinäkö, etten ole kylliksi yrittänyt?
Ainakin tuntuu minusta, että tähänastinen elämäni on kulunut hyödyttömänä ja toimettomana. En ole mitään yrittänyt enkä mitään saanut aikaan. Mutta nyt minulla on kokemusta, nyt vasta alan ymmärtää elämää. Nyt alan tuntea ihmisiä, elämää, näen aivan eri lailla kuin ennen. Katkera on kyllä mieleni, katkera ja kostonhimoinen koko maailmalle. Olenko uskonut liian vähän vai liian paljon ihmisiin? Mutta pettynyt olen — kaikessa.
Ja nyt olen niin köyhä, ettei minulla ole mitään omaa, ei muuta kuin tämä vanha muistikirjani.
Sillä mieheni on tuhlannut kaiken minunkin omaisuuteni!
Ei ole ystävää, ei rahaa, ei toimeentuloa — ja armopaloista en huoli!
Mutta sitä kokemusta, sitä kokemusta, mikä on takanani!
Olisipa minulla läikkyvää neroa ja kuorma luomakykyä! Minä tietäisin, kuinka leikkelisin ihmisluonteet ja pyältäisin intohimot!
"Ilman Jumalan pelkoa ovat kaikki ihmisen työt turhia."