Mutta nyt?
Niin nythän en ole muuta kun Amerikkaan paenneen väärentäjän köyhä ja orpo vaimo.
Onneksi ei täällä ole yhtään ihmistä, joka tietää minun olleen kaksissa naimisissa — että olen junan alle pudonneen kirjailija Jouko Vartonkin…
Niin.
En tahdo muistaa häntä. Enkä ensinkään tehdä selväksi itsellenikään, kummassa meissä oli syy!
Mutta Hirveä muistan aina katkerana ja kiroten. Suurempaa raukkaa ei ole maan piirin päällä, ja kuitenkin häntä pidettiin verrattomana gentlemannina. Salajuoppo ja kortinpelaaja!
* * * * *
Puoli vuotta on taas kulunut!
En ole kertaakaan kirjoittanut kotipuoleen sittenkun menin uusiin naimisiin. He ovat kai sanomalehdistä lukeneet, miten miehelleni on käynyt, että hän on paennut Amerikkaan, väärennettyään useita nimiä. Mitä he siellä lienevät ajatelleet? Ehkä ovat luulleet ja luulevat vieläkin, että minä olen seurannut mukana?
Tänään sattui sellainen tapaus, joka sai minut jälleen syventymään vanhoihin muistoihin. Ja sen vuoksi olen taas puolen vuoden kuluttua ottanut kätköstä muistikirjani ja alkanut sitä selailla.