Rovasti oli hetken hiljaa, pani piippuunsa ja jatkoi sitten:
"Mutta kuten ymmärrät on asialla toinenkin, valitettavasti vankka puolensa… Kotisi ehkä tulee myytäväksi, ja surkeaa on, jos isäsi ja äitisi joutuvat mierolle niin suuren lapsilauman kanssa… Isäsikin, joka on kivuloinen mies… Olet kai itsekin asiaa ajatellut?"
Hilman ylpeä luonto jo nousi ja kiivas vastaus pyöri kielellä:
"En minä rupea itseäni myymään vanhempain ja siskojen vuoksi…"
Mutta ei hän kuitenkaan sitä sanonut, istui vain kalvakkana, katse alas luotuna. Hetken vaiti oltuaan sanoi rovasti:
"Sinua ei taida miellyttää talonpojan työ?"
"En minä enää pääse siihen innostumaan", vastasi Hilma.
"Mutta se on terveellistä ja voimia tuottavaa työtä… toista on työskennellä pellolla ja niityllä kuin istua seminaarin salissa… Terve sinä vissimmästi olet?"
"Terve olen."
Taas oli rovasti vaiti. Hetken päästä jatkoi: