"Niin olen aikonut!" vastasi Hilma niin kylmällä äänellä kun voi.
"Te pyritte siis herruuteen päin tekin ja ehkä juuri sen vuoksi, että uskottelette siten helpommalla toimeentulon ansaitsevanne…"
"Mitä se tähän asiaan kuuluu!" tokaisi Hilma väliin.
"… Ja siten juuri tahallanne pyritte kansan 'syvistä riveistä' — niinkuin tuo mahtava fraasi kuuluu — pois. Kun te puhutte kansallishengen kuolemasta…"
Silloin juuri saapuivat molemmat opettajattaretkin seuraan ja istahtivat lähelle Hilmaa ja kanttoria.
Karinkanta jätti lauseensa kesken ja sytytti paperossinsa.
"Suokaa anteeksi, mutta oletteko lukenut Snellmania?" kysyi Hilma, ja hänen verensä kiehui.
Varatuomari hymähti ja loi merkitsevän katseen metsäherraan.
"Hyvä olisi, jos tekin lukisitte Snellmania", vastasi hän. "Mutta minä puolestani neuvoisin teitä, neiti Hilma, että jättäisitte seminaariin menon sikseen…"
"Ja minkätähden?" tikasi Hilma tulipunaisena.