"Sen vuoksi, ettei kansanopisto suinkaan ole mikään pohjakoulu tai valmistava luokka seminaariin, vaan juuri se oppilaitos, jossa oikeita, kunnon kansalaisia, varsinaista maalaisväestöä kasvatetaan… Sitäpaitsihan kansakoulunopettajan toimi on kovin raskasta ja väsyttävää."
Hän veti pitkän savun paperossistaan ja sanoi sitten ikäänkuin yhteisesti kaikille:
"Harva kansakoulunopettaja pysyy täydessä järjessäänkään ja vielä harvempi terveenä… ohoi…"
Toinen opettajattarista, laiha ja hermostunut, sai semmoisen kohtauksen, että alkoi huutaen itkeä ja riensi pois sisähuoneisiin, toinen meni ulos, mutta Hilma jäi paikoilleen kanttorin viereen, joka nyki partaansa eikä tiennyt mitään sanoa…
"Siinä nyt näette minkälaista väkeä he ovat… miespuoliset ovat vielä hullumpia… Minä en ainakaan ole nähnyt monta kansakoulunopettajaa, joka olisi säilyttänyt alkuperäisen, terveen järkensä…"
"Te olette hirmuinen ihminen, herra Karinkanta", sai Hilma sanotuksi.
Karinkanta vain hymyili pirullista hymyään ja vastasi:
"Minä puhun totuutta, ja totuus on aina raskasta kuulla. Jos tekin, neiti Hilma, oikein tekisitte, niin te jättäisitte seminaarihommanne sikseen ja alkaisitte toden teolla kansallishenkeä herättää… Eikö niin?"
Mutta silloin juuri ilmestyi vanha rovasti ovelle ja sanoi, Karinkantaan kääntyen:
"Mitä sinä, hyvä Akseli, täällä juttuilet, kun opettajatar Neula… sairas ihminen muutenkin…"