Hän ei koskaan ollut tuntenut olevansa niin kahdella päällä kuin nyt. Sillä nyt nousi sydämeen vieras ajatus, joka ei ennen ollut siellä sijaa saanut, vaikka ohimennen joskus mielikuvituksessa vilahtikin…
Jos sittenkin suostuisi menemään Kaupin leskelle… Mimmihän joutuu pian naimisiin Pajukylään Ylimännikön rikkaalle pojalle… ja nuoremmat tyttäret olivatkin olleet hyviä Hilmalle…
Salomoni oli hyväsydäminen mies, jonka kanssa kyllä toimeen tulisi… Hän ottaisi Lailan omaksi tyttärekseen uuteen kotiinsa, kasvattaisi, kouluttaisi pikkusiskon vaikka yliopistoon asti…
Ja isä ja äiti ja muut saisivat rauhassa kotitalossa työskennellä. Niinpäin oli rovastikin puhunut, eikä saattanut Hilma uskoa, ettei rovasti hänen parastaan tarkoittanut…
Hän käveli kiivaasti, ajatusten ja tunteiden mellastaessa sydämessä…
Oliko olemassakaan enää ihanaa, puhdasta, himotonta rakkautta, sellaista, jota hän oli tuntenut Penttiä kohtaan? Ei ollut äiti semmoista sanonut olevan ja Ylitalon Kaisu oli vakuuttanut, ettei ollut yhtään tyttöä koko kirkonkylässä, joka ei Kaupin leskeä miehekseen ottaisi, — aina kappalaisen neidistä alkaen…
Näyttäisikö niille, että hän sen ottaa kuin hyllyltä Kaupin lesken…
Salomoni oli jo hänelle kihloja tarjonnut, mutta ei ollut Hilma huolinut… Mutta jos vielä tarjoaa, niin hän…
Hilma oli jo ehtinyt siihen kohti, jossa Haukkavaaran rantatie nousi taloon.
Kaikki nukkuivat. Tikapuissa, jotka olivat asetetut rakennuksen räystästä vasten, riippui varsiinsa köytetyitä viikatteita ja haravia. Pienoinen, uusi ja vastatervattu harava oli kolmannella piillä… Se oli pikku Lailan harava, josta tämä paljon piti ja jolla toisten joukossa haravoi…