"Ajattelin minä kysyä sinulta yhtä asiaa… vaikka olisi sen saanut jo ennenkin kysyä, mutta en ole saanut sanotuksi…"
Emäntä kuunteli ääneti. Hän alkoi aavistaa, mitä Aaro aikoi kysyä.
"Oletko sinä koskaan sanonut Hilmalle, kuka hänen isänsä on?" sai Aaro nyt sanotuksi.
"Mistä sinulle nyt semmoinen johtui mieleen?" tiedusteli emäntä.
"Ajattelin tuosta kirjeestä… Kun aina minulle oli niin rakkaan luontoinen, niin nyt vaan muutaman rivin kirjoittaa…"
"En minä koskaan ole puhunut, eikä minun kauttani koskaan tietoa saa… Eikähän sitä asiaa kukaan muu tiedäkään kuin me kahden ja se kolmas, joka jo on kuollut…"
Emäntä puhui kiihkeämmällä äänellä kuin tavallisesti.
"Hyvä olisi, ettei saisi tietää", sanoi Aaro huoaten. "Omanani olen pitänyt Hilmaa niinkuin näitä toisiakin."
"Kyllä vaan sinä olet puolestasi hyvä ollut. Vaan olisin minä suonut, että Kaupin Salomonin olisi ottanut miehekseen…"
"Vaan vastenmielinen kai oli ja pelkäsi, luulen, niitä entisen emännän lapsia… Hyvältä tuntuu mielestäni, etten enempää pakottanut…"