Kesälomaa on vielä pitkälti, ja Hilma lähtee Lailaa hakemaan. Kalpeana, silmissä levoton tuli palaen hän matkustaa ja osuu vihdoin sen metsäherran perheeseen, jonka matkassa Laila palvelijana on seurannut.
Mutta ei ole lohduttava se vastaus, joka hänelle annetaan, eikä hän ole sen likemmäksi päämaaliaan päässyt.
Laila on kyllä herrasväessä palvellut, mutta vuosi sitten mennyt erään toisen perheen palvelukseen. Se perhe asui jossakin maaseutukaupungissa…
Hilma sai tiedon perheestä ja asuntopaikasta ja matkusti sinne.
Aivan oikein. Hän tapasi perheen ja ajoi asiansa.
Perheen emäntä, suuri ja lihava rouva, jolle hän asiansa selvittää, kuuntelee hänen puhettaan, ja kun Hilma lopettaa, sanoo hän melkein moittivalla äänellä:
"Miksette ennen lähtenyt hakemaan Lailaa? Onko hän sisarenne?"
"On. Hän on sisareni…"
Hilma on lisäämäisillään, että hän on eri isää kuin Laila, mutta ei kuitenkaan sano.
"Olettekin vähän yhteen näköön…"