Jännitys taukosi, ja muutamat vanhemmista miehistä siirtyivät tieltä pois. Jotkut aikoivat jo juosta tiehensä. Mutta Ojalainen arveli:
»Elkäähän nyt hätäilkö! Kuulkaahan, mitä sanoo! Ei se vallesmanni ennen ole leikkiä kieltänyt!»
Odotettiin jännitettyinä, mitä vailesmanni arvelee, kun tämmöinen väenpaljous on keskelle maantietä kokoontunut. Hietalan Salkko ja Mäenpään poika siirtyivät pois keskeltä tietä, ja opettaja Jatko laski keppinsä tavalliseen asentoon.
Ruunallaan ajeli vallesmanni tulemaan, ja kurtussa olivat kulmat. Mutta kuta lähemmäksi pääsi, sitä mukaa silenivät kulman kurtut, ja vihdoin, kun oli kohdalla, kysyi:
»Mitä tässä hommataan? Minä jo luulin ja pelästyin, että tässä on joku onnettomuus tapahtunut…»
Hän katseli naurusuin miesjoukkoa ja odotteli vastausta. Sillä ei ollut hän tottunut Heinärannan maantiellä väkijoukkoa näkemään. Mutta eivätpä tahtoneet viitsiä vastata. Ojalainenkin vetäysi muiden taakse, ja opettaja punastui.
»Mikä helkkarin homma tässä on?» nauroi vallesmanni. »Vanhoja miehiäkin kun on joukossa…»
Vieläkään ei vastattu. Mutta jo kuului pikkupoikain joukosta naurun tirskunaa, ja joku sanoi:
»Hietalan Salkko ja Mäenpään poika juoksevat kilpaa…»
Vallesmanni ratkesi nauramaan, ja opettaja Jatko kertoi »valituin sanoin», mitä oli tekeillä ja mistä oli innostuttu tähän kilpajuoksuun.