»Sillä lailla, Mikko!» kiitteli vallesmanni. »Ei olisi, näemmä, näistä nuorista miehistä rosvo Mattsonia kiinni ottamaan…»
Mutta innostus oli niin suuri, että nyt rupesivat pikkupojat kilpaa juoksemaan. Opettaja katsoi kelloa ja Ollin-Mikko oli sinä miehenä, joka kolmeen asti lukien lähtömerkin antoi.
II
Hietalan Salkon ja Mäenpään pojan kilpajuoksulla oli merkillinen seuraus.
Juoksua alettiin harjoitella, ja puhuttiin jo, että urheiluseurakin perustetaan. Painiinkin käytiin käsiksi, sillä Oja-Jaska, joka oli etelästä päin kotoisin ja oli paljon matkoillaan nähnyt, tiesi neuvoa ranskalaisen painin tapoja. Ne, joilla ei tuntunut olevan juoksun lahjoja, alkoivat harjoittaa painia ja keihäänheittoa. Ja joka sunnuntai oli kovat harjoitukset. Eräänä pyhänä oli opettaja pitänyt pikkupoikain kilpajuoksua, jossa jaettiin palkintojakin. Ja yhä innokkaammiksi kaikki kävivät.
Ja kerran, valoisa yö oli ja Heinärannan herrat viestivät metsäherra Romsin syntymäpäivää ja joivat totia puutarhassa, — tehtiin suurenmoinen päätös.
Päätettiin toimeenpanna kilpajuoksu Heinärannalla ja niin pian kuin mahdollista. Herrat olivat innostuneet asiaan ja valoisan yön ja ruskean konjakin helliminä sattuivat olemaan erinomaisen hauskalla ja anteliaalla tuulella. Listoilla päätettiin kerätä rahoja palkinnoiksi, joita oli jaettava kymmenen. Pohjarahaksi panivat herrat kymmenen markkaa kukin ja merkitsivät listaan.
Ja aivan urheilusta niillä syntymäpäiväkekkereillä puhuttiin, ruumiin voimista haasteltiin ja urheilun merkityksestä yleensä. Aamupuoleen yötä jo nostelivat tuoleja herratkin ja vetivät sormikoukkua. Ja ennen takavuosina, kun nimi- ja syntypäiviä viettivät, eivät sanaakaan puhuneet urheilusta muut kuin herra Romsi, joka aina hiprakassa ollessaan muisteli karhunjahtiaan, mutta muut laulaa lojusivat. Niin olivat nyt herratkin urheilun ystäviksi tulleet ja innostuneet.
Pian levisi kylällekin tieto herrain päätöksestä, ja urheiluinto sai yhä uutta virikettä. Listoille merkittiin markkoja markkojen perään, niin että oikein ihmeeltä näytti. Ihmeeltä sen vuoksi, että listaan oli monta vanhaakin miestä nimensä kirjoittanut ja niinikään monta sellaista miestä, joilta ei ennen minkäänlaiseen listaan ollut saatu ainoatakaan penniä.
Ja monenlaisia huhuja oli liikkeellä.