Mutta kauan hän makasi valveilla, kilpajuoksua miettien. Ollapa, että hän olisi vielä Rantalan Alkotin ikäinen! Kyllä ne pitkäsääriset vielä näkisivät, kuka se juoksee, kun pitempi matka on kysymyksessä! Vaan ei sitä tiedä vieläkään! — Kuuluvat Mäenpään poika ja Rantalan Alkotti aivan munia syövän ja joka päivä harjoittelevan… Vaan jo minä nauraisin, jos eivät palkinnoille pääsisikään… Keitä kaikkia tulleneekaan? Varpumäen Frans Penjami kuuluu olevan jo melkoinen menijä…
Vihdoin Mikko nukkui, mutta hän uneksi, että hän oli rosvo Mattsonia kiinnipyytämässä… Mutta hänen matkansa ei edistynyt, vaikka hän koki kynsiä niinkuin voi… ja hän heräsi siihen, että kirosi ja löi nyrkkinsä seinään…
Aamu oli kirkas. Usva oli kadonnut, ja leveä joki välkkyi heleässä paisteessa. Mikko näki joella niittyveneitä soutavan myötävirralle ja arvasi, että sipillankyläläiset olivat menossa ulkoniitylle Käkisaareen.
Heinänteko kai pian loppuisikin, tällä viikolla jo. Mikko silmäsi ulos ja näki auringosta, että oli vielä varhainen. Hän pukeusi ja lähti ulos puserosillaan.
Naapurimökeissä vielä nukuttiin. Mikolle johtui mieleen lähteä huvikseen juoksemaan mutkin Varpumäessä.
»Saapipa koettaa, miltä tuo rupeisi tuntumaan!» arveli hän.
Heti pirtin edestä hän potkaisi täyteen juoksuun ja antoi mennä myllytietä pitkin Talvitiehen. Talvitiessä näyttiin vielä nukkuvan, mutta Mikko pani kävelyä siitä pihan läpi, etteivät heräisi, kun maa juostessa tömisee. Mutta päästyään Talvitien navetan taakse puhalsi hän taas täyteen raviin Välijänkälle, missä polku oli porrastettu kuusiriu'uilla. Siinä ei saattanut juosta, sillä porraspuut olivat liukkaat, ja Mikko aikoi jo pyörtää takaisin ja juosta vaaran laitaa Varpumäkeen. Hän soikkoi kuitenkin poikki Välijänkän, puhalsi nuolena sitten maanrantaan, kiersi Varpumäen torpan taitse ja juoksi Jannenmäkeen päin.
Palatessa hän tuli metsää ja vaaran laitaa. Ja hänestä tuntui, että vielä oli jaloissa jäntevyyttä.
Seuraavana aamuna hän teki samanlaisen kierroksen, ja nyt tuntui hänestä jo, että juoksu kävi paljoa joutuisammin.
— Saadaanpahan nähdä tässä, — tuumaili hän hyvillään.