Mutta ilmestyi siihen vanha Jannekin portailleen, ja kun näki miehet lähteellä, niin tiuskaisemalla kysyi:
»Mitä sieltä haette?»
»Katselemme näitä sinun vesivarojasi», vastasi Ojalainen leikkisästi.
Tunnettua oli, että vanha Janne oli lähteensä puolesta ylpeä. Ja Mikko selitti, ettei ollut pahantekoaikeita, ilman aikojaan tässä vain… näin sunnuntaipäivän kuluksi…
Mutta äkäisenä vetäysi Janne pirttiinsä ja veti oven vihaisesti kiinni.
* * * * *
Kun Mikko seuraavana aamuna heräsi, kuuli hän ulkoa omituisia ääniä. Oli kuin olisi rautavitjoja vedetty pitkin someroista myllytietä ja niinkuin useamman miehen askeleet kuuluisivat… Hän ihmetteli, mikä maailmainen siellä nyt noin, kun ei ole vielä myllynkäytönkään aika, mutta samalla hän kuuli selvästi vallesmannin äänen sanovan:
»Mitatkaa menemään siitä vaan pitkin myllytietä Talvitien torpan tienhaaraan!»
Mikko oli äkkiä pystyssä, pani tavallista sukkelammin vaatteet ylleen ja veti kengät jalkaan.
»Mikä perhana on vallesmannin näin varhain aamulla ajanut liikkeelle!» höpisi hän itsekseen ja koetti joutua ulos, mutta ennenkun ehti, kuuli hän vallesmannin koputtavan ovelle ja kysyvän: