»Saapa nähdä, kuinka tuossa käy!» sanoivat palkintotuomarit.
Mikko oli ehtinyt jo Virnemäen pihaan, joka sääntöjen mukaan oli kahdesti mennen tullen kierrettävä. Mikko oli toista kierrosta juoksemassa, kun Mäkiniemen Vihtori potkaisi vihaiseen vauhtiin ja vilahti Mikon edelle. Sääreläispoika yritti samoin, mutta Mikko jaksoi vielä pysyä edellä.
Palkintotuomarit ja muu yleisö huusivat ja nauroivat.
Herra Jatko kirjoitti: … »erinomaisen jännittävä oli hetki Virnemäen pihalla, missä Mäkiniemen Vihtori ajoi Mikon edelle…»
Mäkiniemen Vihtori ja Mikko nousivat jo Repovaaran päälle, Mikko kynsien kuin riivattu perässä. Mutta äkkiä sai Sääreläispoika kuin sähkön sysäyksen ja vilahti Mikon edelle, ja vähän päästä suhahti Rantalan Alkottikin…
Mikko kuuli jälessään tulevan Hietalan Salkoksi, ja nyt koetti hänkin, minkä lyhyet jalkansa antoivat… Mutta kivikkoinen ja kannikkoinen oli Repovaaran laita ja raskasta juosta jyrkkää vastaletta…
»Vihtori voittaa!» huusivat jo pikkupojat.
»Sipillan kylän poika voittaa!» huusivat toiset.
»Ei tiedä, ei tiedä», sanoi vallesmanni. »Vielä on matkaa!»
Vaikka nyt jo näkyi, kutka ensimmäisinä perille saapuisivat, ei vielä ollut varmaa, kuka ensi palkinnon saisi, sillä siksi yksiväkisiä näyttivät juoksijat olevan, ainakin ne, jotka etumaisina juoksivat.