»Ei muuta kuin yrittää! Sen minä sanon, että jälkeensä jättää Salkko vielä räkänokat… Askel on hyvä ja pitkä… Salkko! Elä anna perään! Ei muuta kuin yrittäkää…»
Kaikki muutkin innostuivat. Nekin, jotka vielä olivat pitkänään pihalla, nousivat ylös, ja yksimielisesti toivottiin, että Salkko ja Mäenpään poika yrittäisivät.
»Saman tekee», suostui Salomo, nostellen jo jalkojaan.
»Missä yritämme?»
Kirkon aika tosin oli ohi, mutta Mäenpään poika esitteli, että juostaisiin maantiellä kello kuusi illalla. Hänen täytyi vaihtaa voimistelupuku ja kengät… Siihen suostuttiin.
»Mutta missä juostaan? Ja kuka kelloa katsoo!»
»Ei siihen tarvita kellon katsojaa», sanoi Ollin-Mikko. »Ei muuta kuin pankaa niin, että tästä Ojalaisen tienhaarasta mutkin Haapalan kilometritolpalle…»
»Se sopii», myönsivät kaikki, ja yksimielisesti suostuttiin Ollin-Mikon esitykseen.
Ja juoksuinto nousi niin, että kaikki puhuivat ja olivat hossissa, toiset nauroivat, että olisi tuo kummaa nähdä. Vanhat miehet olivat yhtä innoissaan kuin nuoretkin. Ollin-Mikko pyörähteli miesjoukossa ja jutteli nauraen, kuinka he ennen Salkon kanssa, kun Sipillan kylässä kävivät yöjuoksussa… Ja muisteli erästä tapausta, jolloin hän ja Salkko olivat perävilkkasilla…
* * * * *