Mikko puri mälliä, sylkäisi ja kirosi itsekseen; — Vaan tulkoonpa Herrala nyt vielä tahtomaan uunia korjaamaan tai myllyään takomaan, niin minä heti sanon, että mene hiiteen senkin kurnaalisaksa…
Mikko oli jo ehtinyt Varesmäen Josefiinan vainiolle, jonka poikki myllytie kulki Mikon pirtin ohi. Vaikka oli pimeä, oli Mikko näkevinään sen mäennuppulan Josefiinan lammashaassa, johon Sipillan kylän miehet ja järvikyläläiset meijerin tahtoivat rakennettavaksi…
Sehän tulisi mokoma rakennus ihan Mikon naapuriksi!
Se tuntui raskaalta, ja Mikon sisustaa ihan karvasteli!
Mutta vielä ei ollut siitä varmuutta, ja Mikko käveli eteenpäin. Ja vaikka oli niin myöhä, näkyi vielä monesta mökistä Varpumäen laidasta tulia. Varpumäen Mantankin mökillä näkyi. Mikko päätti poiketa tuumille, koska eivät vielä olleet ehtineet nukkumaan. Siellähän se oli ollut kokouksessa Rantalassa Mantakin koko päivän, mutta oli täytynyt kesken pois lähteä, kun lehmä oli ruokittava eikä Israelikaan ollut kotosalla. Sopisipa nyt samalla puhua Mantalle valmiiksi sekin piimäasia. Oli Mikko jo siitä maininnutkin, varhain syksyllä jo, silloin kun lehmä Varpumäkeen tuotiin, mutta nyt sopisi puhua lisää ja tehdä sopimus, että vanha kannu hänelle joka päivä…
Mikko poikkesi polkua myöten Mantan ja Israelin pirtille, ja vaikka oli pimeä, osasi hän välttää polun kivet ja ojain kohdalla loikata, sillä kovin tuttu oli polku, jota lapsesta asti oli tottunut kulkemaan kaikkina vuoden aikoina. Pihalle Mikko jo näki, ettei oltu vielä levolle menemässä. Liedessä paloi iloinen tuli, ja Manta näkyi olevan keittämishommissa.
Mikko kävi sisälle. Lapset nukkuivat, mutta Israeli oli palannut metsätoimistaan, istuskellen penkillä tupakoimassa ja varroten illallista, jota Manta valmisteli.
Syntyi heti keskustelu siitä, mitä kokoukseen kuului. Oliko meijeri päätetty rakentaa Pikku-Herralaan vai tuohon Varesmäen Josefiinan hakaan?
»Ei kumpaankaan», alkoi Mikko nauraen ja hyvillään selittää, ja sytytellen piippuaan kertoi hän kaikki, mitä kokouksen menosta muisti. »Ha, ha, ha», nauroi hän lopuksi. »Olisi se kummaa, jos ne riitaantuisivat ja hajoaisi hornan kitaan koko kurnaalisaki… ha, ha, ha. Se minua naurattaisi.»
»Tuo Israeli se näki kumman unen jo viime talvena», ilmoitti Manta, ja kovin hyvillään näyttivät olevan Mikon uutisten johdosta sekä hän että Israeli. »Näki niin kumman unen, että jos se paikkansa pitää, niin ei rakenneta Heinärannalle heti meijeriä… Oli ollut… taikka selitä itse, Israeli…»