»Oli se niin kummaa», vilkastui Israeli. »Ja tuskin olisi lehmää tullut ostetuksi, ellen olisi sitä unta nähnyt…»
»Jopa oli kummaa.» ihmetteli Mikko jo valmiiksi.
»Selitähän Mikolle koko unesi, niin saapa kuulla, mitä Mikko arvelee», kehoitti Manta.
»Oli se», alkoi Israeli. »Oli olevinaan järvenä koko tuo Varesmäen Josefiinan lammashaka, ja siinä oli suuri kivi keskellä järveä. Siihen ilmestyi rannoille paljon ihmisiä sekä jalan että hevosilla, ja toinen kysyi toiseltaan, miksi tähän on järvi ilmestynyt, että tämähän on Varesmäen Josefiinan lammashaka… Tuli kova myrsky sitten, ja minä olin olevinani täällä pirttini pihalla, mutta kuulin ja näin kaikki… Niin toisella rannalla olijat alkoivat huutaa, että se on kultaa tuo kivi, joka on tuolla järvessä, ja kun sen muut kuulivat, niin hekin alkoivat huutaa, että kultaa se on… puhdasta kultaa… Ja vaikka oli olevinaan kova syysmyrsky ja kylmä sää, niin ne ihmiset riisuivat itsensä apposen alasti ja läksivät uimaan sitä kiveä kohden… Minä olin näkevinäni tänne pihalle ihmisten päitä ja kuulevinani huutoja, että kultaa… kultaa… Ja minä ajattelin itsekseni, että ne hukkuvat kaikki, sillä kova myrsky kävi… Ja alkoikin kuulua avunhuutoja, ja minä läksin juoksemaan ikäänkuin apuun… Mutta kun ehdin tuohon lammashaan veräjälle, niin oli järvi kadonnut, ja ilma oli kaunis, ja oli kesä. Ja keskellä lammashakaa jyrsi ruohoa ruskea lehmä, ja oli olevinaan pieni tyttö, joka näytti tulevan lehmän luota ja sanoi minulle, että tuo on teidän lehmänne… Siihen sitten heräsin…»
»Jopa oli kumma uni!» sai Mikko sanotuksi.
»Joo», sanoi Manta. »Ja tämä ei hankkinut selviytyä siitä unesta, vaan hoki vielä pitkän aikaa, vaikka silmät jo olivat auki: 'Mihinkä ne ihmiset joutuivat? Hukkuivatko ne?'»
Mikko ihmetteli ja sanoi uskonsa olevan, että se uni tiesi pahaa kaikille meijerilaisille.
»No sen minä sanoin heti Israelille. Ja silloin aloimme hommata lehmää…»
»Näet, ne kultaa pyytävät ja himoitsevat siihen hukkuvat, sitä tietää
Israelin uni. Merkillinen uni!» sanoi Mikko.
»Hyvää se ei tiedä… sen näkee, joka elää. Se ei tuo Israeli usein uneksi, mutta silloin kun uneksii, niin jotakin tietää», sanoi Manta.