»Sen sanon, että minä en ole minä, jos meijeri Pikku-Herralaan rakennetaan», porisi hän silmiään pestessään. »Ne luulevat kyllä mallikyläläiset, että asia jo on selvä, ettei muuta kuin päätös tehdään, ja heti aletaan rakentaa, mutta…»
Emäntä oli saanut kahvin valmiiksi, ja molemmin olivat paraikaa meijerinpaikasta puhumassa, kun ovi aukeni ja naapurin isäntä, Mäenpään Ulrikki, astui pirttiin.
Ulrikkikin oli pukeutunut sunnuntaiturkkiinsa, ajellut partansa ja pessyt silmänsä.
»Sinä olet ollut vielä varemmin valveilla kuin minä», tervehti Anaski naapuriaan.
»Kyllä rennosti ehdimme, vaan ajattelin, että lähdenpä tästä jo liikkeelle, kun ei tuntunut muutakaan hommaa olevan», selitti tulija.
»Jo minäkin olen lähtövalmis», kehaisi Anaski. »Poltahan tämä sikari, ja tuumaillaan tässä… minäkin haukkaan ruokaa… Voipipa mennä päivä pilalle ennenkuin asia päätetään.»
»Menee hyvinkin pilalle», uskoi Mäenpää. »Sillä olenpa kuullut mallikyläläisten ja heinärantalaisten päättäneen, että Pikku-Herralan palstalle meijeri rakennetaan…»
»Vai niin…»
»Mutta jo on kumma, jos ei tässä muillakin ole sananvuoroa ja päätösvaltaa…»
Ja niin alkoi keskustelu naapurien kesken. He olivat molemmat, sekä Erkkilän Anaski että Mäenpään Ulrikki, Sipillan kylän rikkaimmat isännät, ja molemmat olivat myös tunnetut väittelijöiksi ja jarruttajiksi kaikissa kokouksissa. Ja he olivat nyt saaneet sen päähänsä, ettei meijeriä rakenneta Pikku-Herralaan, joka muuten olisi matkan puolesta ollut varsin sopiva ja konsulentinkin lausunnon mukaan edullinen paikka.