Niin päätettiin. Mikon huoleksi jäi aikeesta ilmoittaa kaikille varpumäkeläisille ja määrätä päivä, jolloin kirje kirjoitetaan ja kaikki nimensä panevat. Apunlaakson emännällä oli paperia ja mustetta sekä kookkain pirtti, johon päätettiin kokoontua.
Mikko oli vilkas ja toimen mies silloin kun tarvittiin, ja seuraavaksi illaksi oli hän saanut kaikki kuntoon.
Illan tullen alkoivat naapurit kokoontua Apunlaaksoon, ne nimittäin, jotka olivat kotosalla. Useimmista mökeistä olivat miehet tukkitöissä.
Manta istui jo kynä kädessä pöydän päässä ja lähinnä häntä Mikko.
»Arvoisa kansalainen ja Konsulentti Juho Ruusperi…»
Ensin toivotti hän konsulentille Herran siunausta, terveyttä ja pitkää ikää, niinkuin oli nähnyt ja kuullut muittenkin tekevän. Kun alkulause oli valmis, jatkoi hän kirjoitustaan, toisten istuessa juhlallisen äänettöminä. Pitkä näytti kirjeestä tulevan, mutta paljon siihen piti mantuakin.
»Lähtee siltä tuolta Mantalta», ihmetteli Mikko.
Kun Mantan kirjoitus vihdoin kolmen tunnin kuluttua oli valmis, pyydettiin häntä se lukemaan, jotta kaikki kuulisivat, oliko se semmoinen kuin olla piti.
Ja Manta luki:
»… Ja saamme mainita, että mitä tulee Varesmäen Josefiinan Lammashakaan, niin se ei sovi, lähteet kuivavat kesällä, jonka tietää todistaa Ollin-Mikko, joka on koko ikänsä Varpumäessä ollut, kun ei ole syntymäpaikan ja pirtin väliä kun kymmenen syltää. Ja Josefiina tahtoo tuhatta markkaa Lammashaasta ja Herrala antaa ilman ja jos vedestä tulee puhe niin meitäkin on monta, jotka tiedämme että lähteet kuivavat ja Israeli on koettanut, että ei ole vesisuonia koko Lammashaassa eikä Josefiinalla ole muuta kun rahanhimo, se on tullut niin visuksi nyt, ettei kehtaa tässä mainita ja Erkkilän ja Mäenpään on koko syy, josta on jo mainittu. Ja Mikkoa pitää uskoa, se ei ole valehdellut eikä väärin tehnyt koskaan, vaikka on koko kylän myllyt hallussa ja saapi kysyä Isolta-Herralalta. Ja ottakaa puheeksi onko sillä karjakolla valta noitua ja tappaa köyhän lehmiä, kun sanotaan olevan noitasukua ja syksyllä on uhannut, jonka on kuullut Virnemäen Kaisa tästä vierestä. Ja muistakaa, että Erkkilä omaa etuaan valvoo, se on kavala ja kitsas ja jos tietäsitte sen aisatiuku-asian, josta ei saatu selvää, vaan sen tietävät muut; Ja vielä mainitsen sen Maaherran sonnin, että se ei ollut huono. Ja ottakaa nyt kaikki huomioon ja elkää mainitko kutka kirjoitti. Jos kysyvät niin pankaa Jannenmäkiläisten päähän, kun Virnemäen Kaisakin on velassa Erkkilälle ja siitä lehmästä on meillä vielä Sipillan kylän Mäkelään maksoa, mutta ei ole velkakirjaa. Hyvää terveyttä nyt ja tässä ovat nimet ja ne joilla ovat miehet poissa…»