Kun Manta pääsi kirjeen loppuun, sanoivat kaikki, että se oli erinomainen ja sisälsi juuri pääasiat, joiden tarvitsi tulla konsulentin tietoon.
»Siitä ei selvempää olisi tullut, vaikka kymmenen Horsluntia olisi ollut kirjoittamassa», sanoi Mikko, ja samaa mieltä olivat muutkin.
Nyt tuli jokaisen panna nimensä alle puumerkkinsä. Ensimmäiseksi kirjoitti Manta omansa ja Israelin nimet. Sitten Mikon. Ja tämän näköinen oli kirjeen allekirjoitus:
»Manta Varpumäki — Israel Varpumäki
af dito — Mantan mies
Mikko Ollinpoika — Jouni Kaisa Virnemäki
oma käsi — mies tukinajossa
Sofia Pilkkatie — Eino Ulla eli Jouni
miehen karhu — Ollin-Mikon poika,
tappanut — työssä Ojalaisessa,
— Ulla kuollut, joka
— oli Mikon vaimo
Perttu Rajala — Ville Harju
Oinasmäen — asuu Virnemäessä,
jalkapoika — pääsee perimään rahaa säästöpankissa
Mooses Kallo
on samanikäinen mies kuin
Ollin-Mikko, omistansa elää,
eikä ole naimisissa
eikä ole velkaa.
Olisi muitakin, mutta tähän paperiin ei mahdu.»
Kirje oli siis valmis kuoreen pantavaksi, ja kirjeen toimittaminen postiin jätettiin Ollin-Mikon huoleksi, jonka täsmällisyyteen kaikki luottivat.