Erkkilä ja Mäenpää jäivät kivikasan viereen seisomaan, mutta kun Mikko
Ison-Herralan kohdalla silmäsi taakseen, näki hän heidän hiihtävän
Varpumäkeä kohden, kaiketi Mantaa ja Israelia pyytämään todistajiksi…
— Vaan ei tule sieltä todistuksia, — mietti Mikko hiihtäessään. — Ei todista Manta eikä Israeli… Mutta jos arvaavat mennä Virnemäkeen ja pelottavat Kaisan, joka on velkaa Erkkilälle, niin…
Mikkoa vähän arvelutti, mutta luotti hän Kaisaankin ja hiihteli menemään. Lopun matkaa hän mietti, mitä lieneekään konsulentti arvellut heidän kirjeestään. Sitä se ei sano, kutka sen ovat kirjoittaneet, mutta jos kysymys tulee, niin syyttää jannenmäkeläisiä… On se siitä kirjeestä kaikki saanut tietää, ja jo on kumma, jos Erkkilä ei tässä kokouksessa joudu alakynteen. Olisi saanut tulla siihen kirjeeseen muitakin nimiä, mutta kun oli sitä paperia niin määräseltään…
Kun Mikko joutui Rantalaan, sanottiin hänelle pihalla, että konsulentti oli vastikään saapunut. Mikko silmäsi pirttiin, jossa istui vain parikymmentä miestä lakitta päin, tupakoimatta ja ääneti. Pihallakin oli kaikki hiljaista, eikä mistään päin kuulunut semmoista rähinää kuin edellisissä kokouksissa.
Väkeä saapui saapumistaan. Sipillan kyläläiset tulivat yhdessä roikassa. Mallikyläläiset olivat saapuneet vähää ennen ja asettuneet istumaan karsinan puolelle pirttiä, missä ennenkin olivat istuneet…
Joku kuiskasi Mikolle korvaan, että »saapa nähdä ja kuulla kuinka käy, Maaherran Heikki kuuluu olevan konsulentin kanssa kahden kesken vieraskamarissa…»
»No, jo käyvät tapon puolelle Sipillan kylän miehet», arveli Mikko.
Mutta silloin juuri saapuivat Sipillan kyläläiset ja kävivät pirttiin,
Erkkilän Anaski ja Mäenpään Ulrikki etunenässä niinkuin kenraalit.
Mutta täytyi Sipillan kylänkin miesten ottaa lakit pois päästä, eikä
yhtään sikaria näkynyt kenenkään suupielessä.
Jo tulivat konsulentti ja Maaherra kamarista ja menivät pirttiin. Mikkokin sai istumapaikan ovipenkin päähän, oven suuhun, ja istahti siihen Sipillan kylän Savelan viereen.
Konsulentti meni pöydän taakse ja Maaherran Heikki miestensä joukkoon, mutta Erkkilän Anaski ja Mäenpään Ulrikki istuivat etupenkillä, melkein konsulentin nenän alla.