»Senhän minä jo sanoin ensimmäisessä kokouksessa syksyllä.»
»Siihen käsitykseen jäin minäkin.»
Niin siinä puhelivat ja puhuessaan innostuivat. Ylipään Vilhemi päätti lähteä Sipillan kylään ja järvikyliin herättelemään mieliä, ja Kauppilan huoleksi jäivät Heinärannan ja Makon kylät. Nyt oli lauantai, ja kokous päätettiin kuuluttaa keskiviikoksi.
Tuumasta toimeen.
»Nyt on rauta kuumana, nyt pitää takoa. Muutoin hajoaa koko osuuskunta», sanoi Ylipään Vilhemi, ja siltä jalansijalta hän läksi suoraan Sipillan kylään…
Vilhemi oli hyvä puhumaan ja selväsanainen mies, ja pian sai hän kaikki
Sipillan kyläläiset puolelleen.
Samoin onnistui hän järvikylissäkin.
Vasta keskiviikkoaamuna ehti hän kotikylään ja riensi suoraan kokoukseen.
Kokouksessa oli tavattoman paljon väkeä, ja kaikki puhuivat siitä vahingosta, joka oli jokaiseen koskenut. Näytti niinkuin nyt vasta olisi kaikille käynyt selväksi, että meijeritalo oli heti rakennettava. Moni Sipillan kyläläinen kynsi päätään ja sanoi, että oli ollut suurta tyhmyyttä koko talvi jaastaa ja riidellä…
»Ja jos Anaski ja Ulrikki olisivat nytkin kokouksessa, niin vastaan panisivat», arveltiin.