»Meidän isäntä ei hyväksy tätä päätöstä…»
Silloin Horslunti kivahti:
»Hän saa nyt tehdä miten parhaiten näyttää itselleen sopivinta olevan. Ellei hän tahdo olla osuuskunnan jäsenenä, saapi hän erota, siitä ei ole osuuskunnalle isoa vahinkoa. Sellainen on laki, ja vie ne terveiset sekä Anaskille että muille. Se on nyt päätetty, ja pöytäkirja on valmis. Nyt eivät enää auta itkut, eivätkä hampaan puremiset… Usko pois!»
Jo ihmettelivät kaikki Horsluntin selväsanaisuutta ja nokkeluutta. Jo se oli viisas mies sentään tuo Horslunti!
Kun vielä oli hetki juteltu, nousi Maaherra seisomaan, kiitti kaikkia yksimielisestä päätöksestä ja arveli lopuksi:
»Kokous on siis katsottava päättyneeksi!»
»Valmis on asia», kuului useampia vastauksia.
Ja kukin alkoi tyytyväisin mielin hommailla kotimatkalle, mielessä tieto, että huomispäivänä ruvetaan meijeriä rakentamaan.
* * * * *
Mutta Rovaniemen pääsiäismarkkinoilta palasivat Erkkilän Anaski ja Mäenpään Ulrikki, ajelivat poikki kairan talvitietä pitkin. Eivät aavistaneet mitään siitä, mitä kotipitäjässä hommattiin. — Keskenään he puhelivat, etteivät he missään tapauksessa anna perään mallikyläläisille…