Vimmastuneena läksi Anaski täyttä laukkaa ajamaan Rantalaan päin.
Mäenpään Ulrikki aikoi tulla heti perässä.
Anaski kirosi ja ajoi laukkaa ja noitui Maaherraa. Omankyläläisiinkään hän ei saattanut luottaa, ja sen vuoksi pelkäsi pahinta.
»Ehkäpä ehdin», kirosi hän ja löi hevosta selkään.
Mutta kun jo oli ehtinyt Varesmäen Josefiinan vainiolle, tulivat siinä ensimmäisinä vastaan Ylipään Vilhemi ja Ollin-Mikko.
»Eikö kokousta pidettykään?»
»Kokous on pidetty… päätös tuli yksimielinen, ja pöytäkirja,
Horsluntin laatima, on nähtävänä kirkonkylän Kauppilassa», vastasi
Vilhemi.
»Joo, ja Pikku-Herralaan nyt aletaan rakentaa», lisäsi Ollin-Mikko.
Anaski purki pitkän kirouksen. Ollin-Mikko nauroi, jotta vaaroissa kaikui. Anaski lupasi näyttää, kuinka tässä lopulta käy, ja vihassa läksi hän ajamaan Rantalaan päin.
»Jo siellä on kokous loppunut», huusi hänelle Vilhemi, mutta Anaski ajoi vain menemään, ajoi niinkuin ei itsekään tietäisi, mihin ajoi ja minkä vuoksi.
Siinä erosivat Mikko ja Ylipään Vilhemi. Vilhemi aikoi hiihtää kirkonkylään, mutta Mikko läksi poikki vainion oikaisemaan mökilleen.