Kun he saapuivat Rantalaan, oli siellä jo Mallikylän ja Savukylän hevosia piha puolillaan, ja toisia näkyi tulevan. Niin oli liikettä kuin suurena kirkkopyhänä tai käräjillä asiainjakopäivänä. Tuossa näkyi ajavan pihaan Mallikylän Maaherra tanakkana ja ylpeänä, yksin komealla orhillaan. Hän silmäsi kylmästi Erkkilän Anaskia, ja sitä määrää oli, että hyvään päivään vastasi…
Nurkkain takanakin näkyi miehiä ja jokunen emäntäkin. Juteltiin kuiskaamalla, aivan kuin käräjäin aikana.
Navetan luona näkyivät seisoskelevan Ollin-Mikko ja Varpumäen Mantakin, jotka molemmin uteliaisuudesta olivat tulleet kokouksen menoa katsomaan ja päätöstä kuulemaan. Sillä kumpaisellakin oli omat syynsä ja huolensa.
»No, onkos Mikko kuullut, että jo on Iso-Herralakin liittynyt meijeriin?» kysäisi Ylipään Vilhemi, kun osui kävelemään Mikon ohi.
Kyllä Mikko sen oli kuullut. Ja häntä harmitti Ylipään kysymys, sillä hän ymmärsi, mihin Vilhemi oikeastaan tähtäsi. Iso-Herrala oli ollut Ollin-Mikon samoin kuin muidenkin Varpumäen mökkiläisten piimätalona! Mistäs nyt vanhankansan piimän sieppaat, kun Herralassakin on kurnaalia! Sitä Ylipään Vilhemi tarkoitti. Mikko ymmärsi ja ärähti vastaukseksi.
Pirtti oli jo täynnä väkeä, tupakansavua ja sorinaa. Kuului nauruakin joukosta, ja vapaasti ja rennosti sai kukin esiintyä, sillä nyt ei ollutkaan kokousta häiritsemässä konsulentti, joka vaati, että kaikkien tuli istua lakittomin päin ja tupakoimatta. Sitäpaitsi ei saanut kukaan puhua muulloin kuin vuorollaan…
Mutta nyt!
Nyt sai istua naapukka päässä ja piippu suussa ja sai puhua milloin mieli teki ja mitä tahtoi. Vapaus vallitsi. Hei vain!
Ollin-Mikkokin tunkeusi porstuaan, sillä pirttiin ei enää mahtunut. Ovi oli auki, ja kuuma höyry ja savu tulvasi porstuaan, niin että välikatosta tippui vesi. Sakean savun seasta kuuli Mikko Erkkilän Anaskin kimeän, kuuluvan äänen, niinkuin höyrypillin vihellyksen paksun usvan keskeltä. Ihmistä ei paljoa näkynyt. Näkyi jonkun puoli punottavaa naamaa, tämän naapukan korvallinen, tuon turkin kaulus ja piippu. Vilahti joskus käsi ja hartiat, mutta täyttä ihmistä ei eroittanut…
Yhä yltyi pauhu, yhä useampia alkoi puhua, ja sakeammaksi savu kasvoi.