Oli lempeä syksyinen ilta, ja puiden lehdet olivat jo melkein kaikki varisseet. Kellertävä oli nurmikko, ja alakuloisen alastomalta näytti ympäristö. Alkoi jo hämärtääkin. Kummallinen kaiho tuntui Irjan mielessä, hänen yksin kävellessään. Hän koetti sovittaa yhteen omia tunnelmiaan yhä kylmenevän ja kuolevan syksyn kanssa. Sopivathan ne. Kunpa osaisi kuvata alastoman, kaihomielisen syksyn, ja sovittaa sen omiin orpoihin tunteisiinsa! Sitä Irja toivoi. Siitä saisi erinomaisen tarinan, kun vertaisi kesän kauneutta lemmen tunteisiin ja syksyn koleutta kuolevaan hyljättyyn rakkauteen…
Mutta pappilaan tullessa häneltä unohtui se kuva, jonka oli ajatellut kyhätä, unohtuivat ne sanatkin, joita oli päättänyt kuvauksessaan käyttää. Hän oli erittäin tervetullut pappilaan, ja hän viihtyikin vanhan rovastin ja rovastinnan parissa erinomaisen hyvin.
Kun hän ja rovastinna puhelivat ruokasalissa, ilmestyi sinne pian rovastikin piippuineen tarinoimaan. Irja kertoi käynnistään kylän takana korkealla vaaralla eikä voinut kyllin ihmetellä näköalan suuruutta.
"On täällä korkeampiakin vaaroja, joilta on vielä laajempi näköala.
Karhuvaara esimerkiksi", sanoi rovasti.
"Kevätkesästä on sieltä kaunein näköala. Kaikki, jotka täällä ovat käyneet, ovat enimmin ihastuneet Karhuvaaraan ja Repovaaraan", sanoi rovastinna.
"Vasuharju, jolla olet käynyt, ei ole, Irja kulta, kuin puolet niin korkea kuin ne toiset", selitti rovasti.
"Ovatko ne kaukanakin, Karhuvaara ja Repovaara?" kysyi Irja.
"Olisit arvannut Vasuharjulta katsoa. Ne näkyvät taempana kumpainenkin. Karhuvaara on vasemmalla, Repovaara oikealla puolella", selitti rovasti ja innostui kuvailemaan niiden mahtavuutta.
Teetä juotaessa tuli puheeksi, mitä Irja muuten piti olostaan? Oliko tullut tuntemaan Kanervaa?
Rovasti sitä kysyi. Irja oli joka kerta pappilassa käydessään toivonut, että tulisi puhe Kanervasta. Hän saisi siten tietää paremmin kuin Pitkältä-Riikalta, johon ei ollut paljoa luottamista. Eikä ollut Irja rohjennut suoraan ottaa puheeksi Kanervaa, vaikka joka kerta oli mieli tehnyt.