Ja taas hän muisti, mitä vasta oli lukenut sanomalehdestä. Hän valvoi ja mietiskeli ohi puolen yön.
3.
Irja ja Kanerva ovat tulleet tuttaviksi.
Talvi on tullut ja joulu lähenemistään lähenee.
Irja on koko lukukauden elänyt kummallista elämää, jota hän ei itsekään käsitä. Väliin tapaa hänet outo surumielisyys, että itkettää, väliin taas raivo ja viha temmeltävät sydämessä.
Irja on ollut niin varma voitostaan Kanervan suhteen, ettei lainkaan ole osannut ajatella syytä, miksei Kanerva kohta häneen rakastunut. Hän oli niin suloinen ja kaunis, lempeä ja herttainen. Eihän ollut kukaan ennen voinut vastustaa hänen lumoaan.
Häntä olisi niin huvittanut päästä Kanervan lemmityksi. Sillä hän aavisti, että sen miehen sydämessä mahtoi olla ääretön tunteiden maailma, johon ei kukaan vielä ollut tutustunut. Päästä tuon tyynen miehen riehuvaan sydämeen haltijaksi, saada sen liekit leimuamaan, sitä Irja toivoi.
Oli Irja jo viehätysvoimaansa käyttänytkin. Mutta Kanerva näytti pysyvän tyynenä, puheli kyllä ja väliin hymyilikin, mutta ei näyttänyt sen enempää lämpenevän. Aina kun he olivat sattuneet yhteen seuraan, mietti Irja jälestäpäin syitä, miksi Kanerva edelleen pysyi kylmänä. Hän ei ollut ennen tavannut ainoatakaan miestä, joka ei jo ensi näkemällä olisi lämmennyt. Hän koetti onkia, saadakseen selville Kanervan luonteen. Hän luuli tuntevansa miehet. Ja hän sai selville, että Kanerva rakasti enemmän iloista, elämänhaluista naista kuin kaihomielistä haaveksijaa. Ja sen mukaan Irja koetti käyttäytyä.
Mutta sitä hän kummasteli, ettei hän onnistunut.
Usein iltaisin hän istui keinutuolissaan ja mietiskeli. Hän oli koonnut kaikki tietonsa ja kokemuksensa päästäkseen selville. Hän ei ollut koskaan tavannut Kanervan kaltaista, joka saattoi puhella ja innostua, mutta aina osasi välttää puhumasta omia tunteitaan, — jonka katse aina luisti sivu silmien ja tähtäsi johonkin kauas. Ja oli kummallista, ettei Irjan läsnäolo häntä vähääkään hermostuttanut… Irjaa kiusasi tuo Kanervan tyyneys ja varsinkin se varmuus, jolla hän puheli ylipäänsä ihmiselämästä. Ja kuta enemmän he seurustelivat toistensa kanssa, sitä enemmän Irja innostui, vimmastui ja tunsi selvään, ettei hän hetikään vielä ollut lähellä sitä voittoa, johon pyrki.