Mikä oli se kaipuu, joka tänne houkutteli?
Ei hän kysymykseensä vastausta saanut, mutta sen hän tunsi, että nyt oli hän oikeilla jäljillä. Jalka vastasi siihen pohjaan, joka ei pettänyt…
»Pohjolani, lapsuuteni ja unelmieni koti!» pääsi hänen huuliltaan, kun hän suon laitaan tullen katseli suuren Kontiovaaran lumista lakea kohti.
Ja taas sai hän kuin uusia voimia ja riensi puolijuoksua suon poikki vastaista korpea kohti, josta Kontiovaaran kylki alkoi. Idän taivaalla sarasteli vääräin välistä jo aamun ensimmäinen vinkka, ja eteläinen taivaanranta näytti vaalenemistaan vaalenevan.
Ehtisikö hän Kontiovaaran laelle siksi kun päivä nousee?
Sillä sen hetken tahtoi hän mieleensä painaa, sen hetken nyt nähdä, josta Italian ihanassa maassa oli unta nähnyt ja suurta unelmaa uneksinut… Jättiläiskiveliö valkopääkukkuloineen, syvine varjoisine laaksoineen, joiden pohjalla metsäniittyjä ja koukerojokia, rannalla pieniä, vinoja heinälatoja… poroja kaltevan männikön laidassa ja luppoisan korven reunalla… Kaiken yli keväisen aamuauringon kultaloisto, sinervän kylmää pohjoista taivasta vasten…
Semmoinen -oli se kuva, joka oli hitaasti, mutta varmasti kasvanut sielun syvyydessä, kirkastunut ja suurennut ja tahtonut hänet taikavoimallaan nujertaa…
Mutta nyt tunsi hän voimansa kymmenkertaisesti ₍ kasvaneen ja kuvan kehittyneen piirteissään, ääriviivojen selvenneen ja laaksojen varjojen tummenneen…
Hän oli ehtinyt suon poikki, kulkenut jo korvenkin halki ja nousi nyt kuin Kontiovaaran rappusille, harvaan keltakylkiseen männikköön, joka kaltevana kohosi huipulle päin.
Mutta kun hän oli ehtinyt jyrkän riutan alle, josta korkein kukkula vasta alkoi kohota, silmäsi hän taakseen. Kaukana näkyi jo tummametsäinen kyläharju; täältä se näytti peräti matalalta, mutta suojaavalta selkärangalta, jonka takana kirkko ja kirkonkylä olivat piilossa. Suon poikki kulki kaltaisena nauhana kyläläisten metsätie, kadoten kahden matalamman vaaran välistä kiveliöön. Pieninä pilkkuina liikkuivat metsäänmenijät ja kääntyivät mikä minnekin päin laajaan ympäristöön.