7.
Kesä tuli niin varhain, että Urpona jo lehmät päästettiin kesälaitumille. Näin varhaista kesää ei ollut tämän miespolven aikana sattunut kuin kaksi ennen, ja viimeisestäkin varhaisesta kesästä oli jo aikaa toistakymmentä vuotta.
Pappilan kesäkartano oli Kyläharjun takana, louhikkoisen Airijyppyrän päivänpuolisella rinteellä. Siellä oli kylän muidenkin talojen kesämajoja mikä loitompana mikä likempänä korkeaa, laaja-alustaista Kontiovaaraa, jonka ympärillä verrattomat jänkät ja ruohoiset ahteet olivat karjan mieluisia kesälaitumia. Sinne vietiin karja kaikista kirkonkylän taloista kultaisen kesän ajaksi, jota ei kestänyt kuin vajaat kolme kuukautta, mutta se olikin sitä ihanampaa valon ja riemun aikaa.
Kevätkylvöt oli jo toimitettu, ja jyrkimpäin päiväpaisteisten peltojen sileäksi pölkytyltä pinnalta pilkisti jo hentona ujo ohran oras. Kevättulva oli laskenut, valtaväylä virtaili entisessä uomassaan, kaukaisen Lapin kirkkaita kirsivesiä meren suulle kuljetellen.
Erkin päivänä oli ollut kylmä. Paksun pilven takana pysyi aurinko, ja pohjoinen puhalsi purevasti. Tuntui kuin Lapin taivas vielä viimeisiä talven vihoja karistelisi pois kylmiltä kulmiltaan ja kuin erämaa huokuisi viimeisiä routia kevenevästä rinnastaan. Mutta Urpo tulikin »paita päällä», ja yhteen sanaan loppuivat Lapilta voimat ja kiveliön povi sykki lämpimästi.
Urvon aamuna helisivät lehmäin kellot jokaisen kirkonkylän talon pihalla.
Karjaa laskettiin laitumelle.
* * * * *
Martti ja Anna olivat varustautuneet saattamaan lehmiä kesäkartanolle. Sinne vei kärrytie keskikylältä yli kyläharjun, jänkkien rantoja pitkin ja vaarojen häntäin yli, kierrellen leviä, maisia maita hakien. Mutta lehmät laskettiin suoraan vainioaidan takaa metsään, josta vanhat karjan polut johtivat Airijyppyrän rinteelle.
Karjakko kulki edellä, lehmiä nimeltään huutaen, Martti ja Anna seurasivat perässä, Martilla kontti selässä ja keppi kädessä, Annalla nyytti ja keppi kädessä. Hyppien ja teutaroiden juoksi karja tuttavan äänen perässä. Kellot kalkkuivat, että metsä raikui, ja suuri, juureva sonni mylvi vapautensa kunniaksi.