Martti on nyt iloisempi, ja hauskaa oli kuulla, mitä hän siellä kahden vanhan kanssa hommaa. Hän näyttää unohtaneen koko morsiamensa. Hän juttuilee ja tarinoipi äijävaarin kanssa, joka on pian sadan vuoden vanha. Ukko alkaa vähitellen uskoa, että maalaustaide sittenkin on jotakin erinomaisempaa. Ei syntiä eikä vastoin Jumalan sanaa. Nyt käydessäni täytyi minun nauraa. Martti on hämmästyttänyt molempia vanhoja erinomaisen hauskalla taululla, johon hänellä jo ennen oli aihe ullakkokamarin seinällä:
Vanha Erkki poroineen.
Mutta nyt on taulussa pirtti, lampaita pirtin edessä jyrsimässä männyn mäihää; Erkki metsästä palaamassa poroineen ja honkakelkkoineen. Siitä on ukko mielistynyt ja nyt on niin hyvillään, että häntä on ilo katsella.
Nyt ei hän enää epäile Martin kykyä, eikä pidä hänen tointansa joutavana.
Martti on syönyt heidän kanssaan piimää ja leipää ja pitänyt ukon sikaareissa.
»Minulla ei ole koskaan ulkomaanmatkallani ollut niin hauskaa kuin täällä Jäkälärovassa näinä päivinä. Tämä on ihan kuin satua, kun lisäksi on näin äärettömän kirkkaat ilmat», sanoi hän minulle.
Minä toin hänelle terveiset pappilasta, mutta hän sanoi, ettei hän vielä malttanut tulla.
»Kesäyöt ovat lyhyet kuin ihanat unet. Niitä ei saa nukkumalla kuluttaa, sillä ihmiselämä on lyhyt», sanoi hän.
Sitten kävimme Haltiain kivellä. Mikä ihana taulu siitä tuleekaan, suuresta kesäisestä luonnosta suoraan jäljennetty!
Hän puhui koko ajan »Kesäyöstään», ja minä näin hänestä, ettei hän muuta muistanut eikä muuta ajatellut. Ei sanaakaan morsiamesta. Ei edes kysynyt, joko olimme huoneen kuntoon laittaneet.