Kuinka onnellinen hän nyt olisikaan, jos hänen morsiamensa nyt pian tulisi ja innostaisi häntä hänen työssään.
Osanneeko Elli ymmärtää hänen taideteostaan?
En tiedä. Minusta on kuitenkin kovin hauskaa, että Martti noin tekee.
Tuntuu hyvältä minusta. Minkävuoksi? En tiedä sitäkään.
Kahden päivän perästä jo on juhannus-aatto.
Taas sama ikävä Haltiain kivelle. Olenko lumottu?
Voi että näkisin eteenpäin! Ei. Parempi on, etten mitään tiedä.
10.
Ellin kirje Martille.
Istun täällä ullakolla huoneessasi, jossa suurta tauluasi valmistelet.
Minä näet olen tullut. En kuitenkaan kovin suurin toivein, samoin kuin en erikoisen pettyneenä lähde takaisin. Kyllä tiesin, ettei suhteemme eivätkä tunteemmekaan totta olleet.