»Tarkoitatko, että hän aikoi Antinkin tuhota niinkuin poikavainajasikin?» kysyi hän ja vapisi mielenliikutuksesta.
»Semmoiseen uskoon jäin», vastasi Iisakki.
»Mutta olihan Juhanikin samalla lautalla», muistutti saarnamies.
»Olipa kyllä», sanoi Iisakki. »Se oli kaikki mietittyä... Minä ymmärsin kaikki, kun lautta rannasta irtaantui...»
»Etkä sanonut Heikille!»
»En... En tiedä, uskoinko itsekään silloin vai luulinko ainoastaan... Pahan sisuni syyksi ne epäilykseni silloin panin...»
»Mutta nyt uskot?»
»Uskon, Jumala minua auttakoon!»
Saarnamies oli hetken hiljaa, sitten hän nosti katseensa ja virkkoi:
»Ja minä olin aina uskonut Heikin totiseksi kristityksi. Semmoistako olikin hänen heräämisensä! Mutta jos kuitenkin olet erehtynyt! Olisiko Heikki kuitenkaan niin... kun tiesi oman ja poikansa hengen olevan vaarassa!»