Muutkin naiset alkoivat kirkua, ja kaikki pyrkivät pois paikoiltaan.
Valtava liikutus käy miestenkin puolella. Paloniemen Heikki innostui myös ja alkoi saarnata...
Paksu Olli oli joutunut pois pöydän takaa, ja hänenkin kaulassaan riippui neljä tai viisi emäntää...
Hanna työnnettiin syrjemmäksi. Joku tarttui hänen kaulaansa ja huusi:
»Herra Jeesus, ole kiitetty!»
Iisakkikin oli noussut seisaalle, ja kun Hanna katsoi isäänsä silmiin, näki hän, että ryppy silmäin välissä oli yhä syventynyt.
»Te paatuneet uskottomat», kuului Kero-Pietin ääni, »tehkää parannus, koska aika vielä on...»
Nuoria naisia ja miehiä tunkeutui lähelle saarnamiestä. Joku itki katkerasti, pyytäen anteeksi pahoja tekojaan...
Hanna näki isänsä kaulassa riippuvan jonkun naisen, ja kun nainen käänsi kasvonsa Hannaan päin, tunsi Hanna, että se oli Paloniemen vanha emäntä. Iisakin kasvojen ilmeessä Hanna ei huomannut tapahtuneen muutosta...
Äkkiä,—Hanna ei ymmärtänyt millä liikkeellä,—saarnamies sai äänet ja uikutukset vaikenemaan ja alkoi saarnata vähäuskoisille ja uskostaan langenneille. Hänen äänensä kuului porstuaan ja pihalle asti, ja hänen sanansa tunkeutuivat luihin ja ytimiin.