»Enpä minä tällä kertaa haluaisi meidän suhteestamme haastella.»
»Tee kuin tahdot», arveli saarnamies. »Mutta raskasta on sinunkin kantaa pahaa sydäntä veljeäsi vastaan...»
»Niin onkin. Enkä mitään niin toivoisi kuin sitä, että naapurisuhteemme tulisivat entiselleen», sanoi Iisakki.
»No ehkäpä Jumalan avulla tulevat. Katso: Paloniemen Heikillä on nuori uljas poika, totinen kristitty ja hiljaluontoinen Juhani, joka neitsykäistä, tytärtäsi Hannaa, rakastaa... Ehkä se on viittaus Herralta, että sovintoon ja rakkauteen kävisitte!»
»Saattaa olla viittaus», myönsi Iisakki. »Muuten minä en tiedä siitä. Se olkoon heidän oma asiansa.»
Saarnamies herkesi hetkeksi. Hän oli kyllin tarkka ihmistuntija huomatakseen, ettei Iisakki pitänyt siitä puheesta.
»Juhani on nuhteeton nuorimies», sanoi Kero-Pieti. »Ja työtätekevä ja työtärakastava.»
»Mitä varten häntä minulle kehut?» kysyi nyt Iisakkikin vuorostaan äkkiä. »Paloniemeläisetkö ovat käskeneet häntä täällä kehumaan?»
Nyt oli Kero-Pietin vuoro hämmästyä. Eikä hän heti pystynytkään Iisakille vastaamaan.
»Paha on sydämesi», sanoi hän vain ja arveli sitten haukotellen: »Taitaa olla jo aamuyö.»