Ei, ei! Ennen hän juoksisi järveen, jollei muu auttaisi.
Ja sanaakaan enää sanomatta hän pyörähti pois huoneesta ja juoksi navettaan itkemään. Kreeta riensi hänen jälkeensä tietämättä, mikä nyt oli hätänä, kun sisar näytti olevan niin huolissaan ja murheissaan. Mutta heidän jäljessään kävellä hyssytti vielä Josefiina ja nähdessään molempain päät yhdessä itkemässä sanoi:
"Jo tämä on surkeaa… Saatanan herrat!"
Juhani ja Väänänen jäivät kahden pirttiin.
"Minä olisin tästä talosta myöskin saamassa, mutta kun on aikomus ottaa tuo Liinu vaimokseni, niin olkoon, kunhan saan myötäjäiset", alkoi Juhani selitellä Väänäselle, ikäänkuin Liinu jo olisi suostumuksensa antanut.
"Onkos velkakirja?" kysyi Väänänen.
"Mitäpä se sinuun kuuluu, oli tai ei. Vierashan sinä tässä olet ja etelän puolen mies lisäksi."
"Mutta et tästä liikuta mitään, ennenkuin isäntä tulee", sanoi Väänänen. "Minun on Jooseppi käskenyt taloa hoitaa siksi, kunnes itse palaa herroja puhuttelemasta."
"Entä jos minä en kysy sinulta", ärähti Juhani kiukkuisena.
Mutta tumma puna nousi Väänäsen otsalle, ja silmät salamoivat. Väänänen oli vankka ja paksu mies, puolta vankempi Juhania. Vähän arasti silmäsi Juhani Väänäsen hartioita.