"Soo, soo. — Tapahtuuhan semmoista!"
Kruununvouti ei näyttänyt vähääkään miettivän sitä, mitä kuuli Anna-Kreetan puhuvan.
"Ovatko he komeitakin tyttöjä?" kysyi nyt kirjuri, hänkin heräten velttoudestaan.
"Komeita ovat vieläkin. Liinu onkin maailman kauneimpia tyttöjä. Rovastikin oli rippikouluaikana ihmetellyt — sanonut, ettei niin sirovartista tyttöä ole koko pitäjässä. — Mutta hullusti kävi kummallekin…"
Herrat eivät oikein halunneet kuulla Anna-Kreetan jaarituksia, mutta hän jatkoi vielä:
"Liika raskas murhe tuli yhden miehen hartioille. Ensin kruunu metsän vei, sitten…"
Silloin juuri tuli Mikko sisälle ja kuultuaan, mistä Anna-Kreeta herroille puhui, karjaisi närkästyneenä:
"Ole siinä… Ja mene pois herrain nokan alta suutasi soittamasta."
"Taidetaan olla valmiit lähtemään?" kysyi kruununvouti.
"Jopa kohta", ilmoitti Mikko, hakien vielä jotakin pahansiivoisesta sängystä.