"Mahtaako tänä iltana enää ehtiäkään Romakkaniemeen?"
"Sinnekö ollaan menossa?"
Vanhatalo näyttää naurahtavan.
"Mitäs helvettiä minä täällä muutoin rämpisin, ellen asian takia!"
Kruununvouti alkaa närkästyä. Mutta Vanhatalo juttelee:
"Ajattelin, että jos herrat hauskemmakseen ajelevat… näitä kruununtaloja katsellen, koska ne tuntuvat olevan niin rakkaat — kruunulle. Vai Romakkaniemeen… Noo. Olisipa siitäkin talosta jo uskonut vähemmällä väellä lopun saavan."
"Ka, vastaa sitten, mies, onko sinne pitkä matka?"
Kruununvouti kävelee edestakaisin lattialla ja suuttuu yhä enemmän tuolle miehelle. Hän ei tunne peräpohjalaisia, etelästä päin kun on kotoisin… Ennen ei hänelle ole talonpoikainen mies koskaan noin uskaltanut puhua. Hävytön ja suulas lurjus!
"En minä ole mitannut", sanoo Vanhatalo tyynenä. "Mutta nälkä tulee välillä yksisuolisella miehellä, sen verran tästä ainakin on matkaa."
"Sinähän olet hävytön mies!"