"Mutta ryöstämään te kyllä kykenette", väittää emäntäkin.
Nyt kruununvouti yltyy vimmaan ja komentaa puheilleen Airis-Mikon, joka ruokkii poroja. Hän tiedustelee, eikö olisi muita taloja, joihin pääsisi yöksi, kun tässä talossa sekä isäntä että emäntä ovat niin hävyttömiä ja suulaita, ettei tänne voi jäädä. Mutta Mikko ei sano olevan. Toisissa taloissa on vähän sijaa ja likainen hoito.
"Tässä se majaili aina kulkiessaan vanha vallesmannikin ja hyvä tuttava olikin tämän isännän ja emännän kanssa", selittää Mikko.
"Mutta ne ovat hävyttömiä ihmisiä!"
Mikko ei uskalla puhua siihen mitään. Sen hän on tullut huomaamaan, ettei herroille saa panna vastaan silloin kun ne näyttävät olevan suutuksissa. Hiljaa silloin pitää olla ja nöyränä, sillä se miellyttää herroja.
"Näyttää pakastavan yöllä, aamukylmäsellä kun lähdemme, olemme pian Romakkaniemessä… niin että jos sopisi tässä levähtää", houkuttelee Mikko.
"Onko tästä sitten parempi tie kuin tähän asti?" tiukkaa kruununvouti, äreänä Mikollekin.
"En nyt tiedä paremmasta, mutta pääsee tästä porolla. Viikolla kuuluu entinen Välijoen Ville käyneen rantamailla, ja on tästä, kuulin ma, poromiehiäkin hiihdellyt", kokee Mikko selittää.
"Niin te sanotte, että pääsee ja pääsee, — niinhän te sanoitte kotonannekin, että pääsee… Mutta minkälaista pääsemistä tämä on? Frågas billigt …"
Mikko ei tohdi panna äkäiselle herralle vastaan, vaikka kielellä jo pyörii tuima vastaus. Täytyy kärsiä ja nieleskellä karvaat palat alas sen, jolla on metsänvartijan virka.